KEVÄTNÄYTTELY 2020


Työväenopiston kevätnäyttely 2020 järjestetään koronaviruskaranteenien vuoksi tänä vuonna sähköisessä muodossa. Suuri joukko kädentaitojen ja kuvataiteen kurssilaisia on kuvannut omia töitään näyttelyä varten. Suuri kiitos kaikille osallistuneille!

Näyttely on hyvä avata Rauni Akkasen runolla:

Moro na, voihan korona.
Käyt lenkillä,

istut penkillä.
Juot ja syöt.
Mutta onneksi on käsityöt.

 

Päiväkäsityö A ja B

Taina Grönroos, päiväkäsityö

Ritva Ruoho, päiväkäsityö, koronapatalappu

Ritva Ruoho, päiväkäsityö, koronapatalappu21. patalappu thumbnail_20200401_101702

2. patalappu thumbnail_IMG_8198

3. patalappu thumbnail_IMG_0161(1)

4. patalappu thumbnail_IMG_20200407_095319

5. patalappu thumbnail_Photo00231

6. patalappu thumbnail_IMG0019A

 

Soili Sissi, päiväkäsityö

Anneli Pasanen, päiväkäsityö 2

Anneli Pasanen, päiväkäsityö

Ritva Ruoho, päiväkäsityöRitva Bäckström, päiväkäsityö

Rauni Akkanen, päiväkäsityö

Rauni Akkanen 2, päiväkäsityö

Maj-Leena Lahti, päiväkäsityö

Laila Gustafsson, päiväkäsityö

Laila Gustafsson 2, päiväkäsityö

Anja Kinnunen, päiväkäsityö

 

Kuvataideryhmä

Eeva-Liisa Kauranne 2, kuvataideryhmä

Eeva-Liisa Kauranne, kuvataideryhmä

Kannu, lasi ja muki.

Karhun kallo.

Kirsti Lavinto 2, kuvataideryhmä

Kirsti Lavinto, kuvataideryhmä

Marja Stenholm, Löytöretki omaan itseen

Seija Ahola 2, kuvataideryhmä

Seija Ahola, kuvataideryhmä

Titta Sahlberg Hyasintti kuvataideryhmä

Titta Sahlberg Neilikka_asetelma kuvataideryhmä

 

Vaateompelu

Elina Kivilä 2, vaateompelu

Elina Kivilä, vaateompelu

 

Hopeatyö

Hilpi Kaskioja, hopeatyö

Hilpi Kaskioja 2, hopeatyö

Miia Virtasalmi_hopeakorvikset

Juha Eronen, hopeatyökurssi1

Juha Eronen, hopeatyökurssi2

Juha Eronen, hopeatyökurssi3

 

Laukkuja ja tilkkuja

Kirsi Velin, laukkukurssi2

Kirsi Velin, laukkukurssi1

Elina Kivilä, laukkukurssi

 

Punontaa kahvipusseista 

Anneli Saarinen 3, punontaa kahvipusseista

Anneli Saarinen 4, punontaa kahvipusseista

Anneli Saarinen, punontaa kahvipusseista

Eeva-Liisa Kauranne 2, punontaa kahvipusseista

Eeva-Liisa Kauranne, punontaa kahvipusseista

 

Kehyskukkaroita ja tukiraudallisia meikkipusseja

Arja Heinonen, kehyskukkarokurssi

 

Kudonta A ja B

Eva Collanus 2, kudonta

Eva Collanus, kudonta

Elina Kivilä, kudonta1

Elina Kivilä, kudonta2

Irene Arokko 2, kudonta

Irene Arokko, kudonta

Seija Taberman 2, kudonta

Seija Taberman, kudonta

 

Neulekurssi

Jaana Sissi-Jylänki 2, neulekurssi

Jaana Sissi-Jylänki, neulekurssi

Marke Terho-Keitamo, neulekurssi2

Marke Terho-Keitamo, neulekurssi

Elina Kivilä, neulekurssi2

Elina Kivilä, neulekurssi1

 

Puinen tuhkauurna 

Tuhkauurna 2019

 

Kirjotaan ja valmistetaan juomatölkkien avaajista 

Arja Alhonkivi, Kirjontatyö

Ritva Tuominen, kirjotaan ja valmistetaan juomatölkkien avaajista, Nipsuamppelit

Ritva Tuominen, Kirjotaan ja valmistetaan juomatölkin avaajista, Nipsupöllö

Kaija Lahtinen 2, kirjotaan ja valmistetaan juomatölkkien avaajista

Kaija Lahtinen, kirjotaan ja valmistetaan juomatölkkien avaajista

 

Makrameekurssi

Kirsti Lavinto, makramee

Sanna Palviainen 2, makramee

Sari Ristseppä 3, makramee

Sari Ristseppä 4, makramee

Sari Ristseppä, makramee

Katariina Tiilikainen, makrameekurssi

Kirsi Velin, makramee2

Kirsi Velin, makramee

 

Posliininmaalaus A ja B

Kyllikki Österlund, posliininmaalaus

Kyllikki Österlund 2, posliininmaalaus

Marketta Tirri, posliininmaalaus

Marketta Tirri 3, posliininmaalaus

Marketta Tirri 2, posliininmaalaus

Tuulikki Hänninen, posliininmaalaus

Tuulikki Hänninen 2, posliininmaalaus

 

Nypläys

Liisa Silventoinen, nypläys

Leila Lahti, nypläys

Arja Alhonkivi, Nyplays_maljakko

Arja Alhonkivi, Nyplays_Liina_60cm

 

Lampunvarjostinkurssi

Lilli Hasselman, lampunvarjostinkurssi

Liina Jokinen, lampunvarjostinkurssi

Liina Jokinen, ryhmä epävarma (verhoilu tai lampunvarjostin)

Marja Stenholm, lampunvarjostinkurssi

Riitta Pekkinen 2, lampunvarjostinkurssi

Riitta Pekkinen, lampunvarjostinkurssi

 

Verhoilu

Marja Nylund, verhoilu

Terttu Jääskeläinen, verhoilu

Terttu Jääskeläinen 2, verhoilu

Tuula Mehtonen ja Karl Enlund 2, verhoilu

Tuula Mehtonen ja Karl Enlund 3, verhoilu

Tuula Mehtonen ja Karl Enlund, verhoilu

 

Elävän mallin piirustus- ja maalaus

Minna Sulander, elävän mallin piirustus ja maalaus

Mervi Saarenmaa, elävän mallin piirustus ja maalaus

Mervi Saarenmaa 4, elävän mallin piirustus ja maalaus

Mervi Saarenmaa 5, elävän mallin piirustus ja maalaus

Mervi Saarenmaa 2, elävän mallin piirustus ja maalaus

Mervi Saarenmaa 3, elävän mallin piirustus ja maalaus

Minna Sulander 2, elävän mallin piirustus ja maalaus

Minna Sulander 3, elävän mallin piirustus ja maalaus

 

Puutyöt

Hannu Jylänki, Puutyöt

 

Savityöt A ja B

Marjatta Vainio-Mattila, savityöt

Marjatta Vainio-Mattila 2, savityöt

Robert Tannahill_saippuakupit

 

Pirta- ja lautanauhakurssi

Anneli Pasanen, Pirta- ja lautanauhakurssi

Elina Kivilä, pirta-ja lautanauhakurssi

 

Entisöinti

Riitta Pekkinen, entisöinti

 

Koristeveisto

Jukka Virtasalmi, koristeveisto

Leo Nieminen, koristeveisto

Niin metsä vastaa... Veikko Nieminen, koristeveisto

Huuto, Veikko Nieminen, koristeveisto

 

Kiitos kuvista upeita töitään kuvanneille opiskelijoille: 

Anja Kinnunen, Anneli Pasanen, Anneli Saarinen, Arja Alhonkivi, Arja Heinonen, Eeva-Liisa Kauranne, Elina Kivilä, Eva Collanus, Hannu Jylänki, Hilpi Kaskioja, Irene Arokko, Jaana Sissi-Jylänki, Jorma Snellman, Juha Eronen, Jukka Virtasalmi, Kaija Lahtinen, Karl Englund, Katariina Tiilikainen, Kirsi Velin, Kirsti Lavinto, Kyllikki Österlund, Laila Gustafsson, Leila Lahti, Leo Nieminen, Liina Jokinen, Liisa Silventoinen, Lilli Hasselman, Maj-Leena Lahti, Marja Nylund, Marja Stenholm, Marjatta Vainio-Mattila, Marke Terho-Keitamo, Marketta Tirri, Mervi Saarenmaa, Miia Virtasalmi, Minna Sulander, Rauni Akkanen, Riitta Pekkinen, Ritva Bäckström, Ritva Ruoho, Ritva Tuominen, Robert Tannahill, Sanna Palviainen, Sari Ristseppä, Seija Ahola, Seija Taberman, Soili Sissi, Taina Grönroos, Terttu Jääskeläinen, Titta Sahlberg, Tuula Mehtonen, Tuulikki Hänninen ja Veikko Nieminen

Turvaa ja turvallisuutta hyvässä seurassa

Maaliskuun 2020 ensimmäisellä viikolla Karkkilan työväenopiston muutamissa ryhmissä harjoiteltiin poistumista. Savityöt ja neuleet jätettiin pillin soidessa nopeasti sivuun ja kurssilaiset poistuivat mahdollisimman nopeasti opistotalon pihalle.

Vaikka monissa oppilaitoksissa poistumisharjoitukset ovat hyvin tavallisia, ei kansalaisopistoissa – ainakaan Karkkilassa – poistumista harjoitella yhtä säännöllisesti. Ajatus pelastusharjoituksista onkin helposti sekä helpottava että ahdistava. Harjoitteleminen ja turvallisuuden huomioiminen koetaan usein hyvänä asiana, mutta kaikkien riskien tiedostaminen ahdistavana.

Turvallisuus on tärkeä näkökulma kaikessa toiminnassa kansalaisopistossakin. Turvallisuudesta tulee helposti mieleen tulipalo ja hätäpoistuminen, mutta termillä on laajempikin merkitys. Tulipalo ei toivottavasti koskaan tule ajankohtaiseksi, mutta siihen on tärkeää varautua kuitenkin. Sensijaan ilmapiiri ja avoimuus ovat tärkeitä näkökulmia ihan joka hetki.

Alunperin ala- ja vaihtoehtokulttuureista on noussut keskusteluun ajatus turvallisemmasta tilasta eli tilasta, jossa kaikilla osallisilla on vapaus olla oma itsensä, ilmaista itseään ja olla aktiivinen osallistuja. Termillä viitataan syrjinnän poistumiseen. Turvallisuuden sijaan puhutaankin turvallisemmasta tilasta, sillä ajatuksessa otetaan huomioon sekin, ettei koskaan voida taata, että mikään tila olisi täysin ehdoitta “turvallinen”.

Ajatus kaikkien oikeudesta tulla mukaan aktiiviseksi osallistujaksi omana itsenään tuntuu houkuttavalta. Se sopii myös kansalaisopiston toimintaan, joka kokoaa yhteen hyvin suuren joukon erilaisia ihmisiä yhteisen tekemisen äärelle. Osallistumisen lähtökohtana on kiinnostus tiettyyn teemaan tai taitoon. Olennaista on halu laulaa, oppia kirjoneuleita, espanjan alkeita tai opiskella sukututkimuksen perusteita.

Ylläolevalla videolla musiikinopettaja Tuija Närhi nostaa esiin sosiaalisuuden opistotoiminnan tukirankana. Yhdessä oppiminen ja keskusteleminen ovat merkittäviä asioita, joiden varaan kansalaisopistotoimintakin nojaa.

Pillin soidessa opistotalo tyhjeni hyvin nopeasti ja paljon uuttakin opittiin. Harjoitus tekee mestarin tässäkin, vaikka toki toivottavaa on, että taitoa ei koskaan päästä käyttämään. Avoimuutta voimme sensijaan harjoitella ja hyödyntää joka päivä. Ja sen ohella muistamme pitää huolta itsestämme ja toisistamme.

Lähtölaukaus ensi lukuvuoden suunnitteluun

Vaikka tuntuu, että talvi ole Etelä-Suomessa kunnolla edes alkanut, alkaa ajatus jo lennellä loppukevääseen ja ensi lukuvuoden teemoihin. Ensi lukuvuoden suunnittelu onkin jo ajankohtaista ja mitä pidemmälle vuosi etenee, sitä vilkkaammin ajatuksen pitäisi kantaa tulevaisuuteen.

Kevät on kansalaisopistossa kiireistä aikaa. Kesäloma ei ala ennenkuin painokoneet pyörittelevät syksyllä jaettavaa opinto-opasta. Ja ennenkuin painoon asti päästään, on tehtävä monta linjausta, kurssisuunnitelmaa, aikataulutarkastusta, tilavarausta, yhteensovittamista ja viimekädessä oikolukukierrosta. Kaikki alkaa kuitenkin siitä, että uusia ideoita kootaan ja keräillään. Nyt on sen aika.

Mitä siis toivoisit ensi lukuvuodelta? Oletko aina haaveillut uudesta taidosta, muistutella mieliin jotain kauan sitten opittua tai kehittää jotain nykyistä osaamistasi? Kerro meille!

Karkkilan Seudun arkistokuvassa ollaan oppimisen äärellä.
Minkälainen kurssi innostaisi juuri sinua ensi lukuvuonna?

Kaikkein helpoimmin saat äänesi kuuluviin laittamalla viestiä opistoon. Palautelomake, jossa myös kurssitoiveita voi ilmoittaa, löytyy osoitteesta:
https://link.webropolsurveys.com/S/1F2D06CA1B743CAE
Meille saa myös soittaa, laittaa sähköpostia tai vaikka tulla käymään. Opistotalon toisessa kerroksessa ollaan paikalla pääsääntöisesti arkisin klo 9 – 15 (ja keskiviikkoisin myös klo 15.30 – 17.30), mutta toki poikkeuksiakin on. Soita vaikka ja varmista, että olemme paikalla: 044 767 49 34 / tyovaenopisto@karkkila.fi

Perustamiskokouksesta tasavuosia!

Keskiviikkona 29.1.2020 opistotalolla käy kuhina. Päiväkäsityöryhmästä kuuluu iloinen puheensorina ja kahvikin tuoksuu. Tunnelma on korkealla, niinkuin muinakin keskiviikkoaamuina. Tänään kuitenkin tulee kuluneeksi tasan 95 vuotta siitä kun työväenopisto perustettiin. Ei mitenkään siis ihan tavallinen keskiviikko kuitenkaan.

Opiston perustava kokous pidettiin 29.1.1925 Tarmon talolla. Kokousta oli valmisteltu hyvin, sillä kokouksen koollekutsuja Juuso Hovilainen oli paitsi kerännyt nimilistaa tulevista osallistujista, myös kääntynyt Pyhäjärven kunnanvaltuuston, osuusliike Tuen että Haukkamäen kansakoulun johtokunnan puoleen saadakseen taloudellista tukea ja toimitilan opistolle. Kaikesta valmistelutyöstä näki, että asia oli päätetty saattaa nopeasti kuntoon. Kokoukseen saapui noin 200 “asiaa harrastavaa henkilöä”, kannatusta toiminnan perustamiselle siis oli.

Kuvassa teol.yo Juuso Hovilainen, opiston perustaja ja ensimmäinen johtaja 1925.

Kokouksen päätökset loivat pohjan tulevalle opistolle ja kokous valitsi väliaikaisen johtokunnan jatkamaan valmisteluja. Johtokunta kokoontuikin ensimmäisen kerran heti seuraavana päivänä, 30.1.1925. Ja siitä alkaen kaikki tapahtui nopeasti, sillä helmikuun aikana syntyivät niin kannatusyhdistys kuin toverikuntakin, opiston ohjesääntö hyväksyttiin ja väliaikainen johtokunta saattoi siirtää päätöksenteon kannatusyhdistykselle.

Karkkilan Seudun arkistosta löytyneestä kuvassa vuodelta 1989 poseeraa Karkkilan työväenopiston pitkäaikaisin rehtori Asko Räsänen. Räsänen työskenteli opistossa vuosina 1986 – 2009 ja oli järjestyksessään oppilaitoksen kymmenes rehtori.

Sillä tiellä olemme edelleen. Kunnallisena oppilaitoksena kannatusyhdistystä ei enää ole, mutta opiston toiminta etenee vieläkin paljolti 95 vuotta sitten lausuttujen sanojen jalanjäljissä. Vireä 95-vuotias ei ehkä enää mainitse tarjoavansa kauneudellista kasvatusta tai tyyssijaa myös erikoisasiaisille vapaille valistusriennoille, mutta suurin muutos toiminnan periaatteissa lienee kuitenkin vain termien päivityksissä.

Juhlitaan yhdessä 95-vuotiasta opistoa tänään ja huomennakin! Ja parhaiten se tapahtuu toiminnan puitteissa. Mikä olisikaan parempi tapa juhlia työväenopistoa kuin osallistumalla sen toimintaan!

Lähde:
Olli J. Tuohiniemi: Karkkilan Työväenopisto 50 vuotta, historiikki

Kurssiohjelmien kirjoa vuosikymmenten aikana

Syksyllä 1974 Karkkilan työväenopistossa opiskeltiin maanantai-iltaisin pianonsoittoa, puhallinsoittoa, suomen kieltä, konekirjoitusta, joogaa, pukuompelua, puutöitä, musiikinkuuntelua, englantia, esperantoa, kudontaa, posliininmaalausta, kitaransoittoa, laulettiin naiskuorossa ja kokoonnuttiin juttutupaan sekä erilaisiin kuntoryhmiin. Lisäksi työväenopistossa koulutettiin laitossiivoojia maanantai-iltaisin. Lukuvuoden aikana työväenopistossa järjestettiin luentoja esimerkiksi ihmistuntemuksesta ja elämisen taidosta, kalastuksesta ja kalavesien hoidosta, ympäristönsuojelusta, valtiosääntöuudistuksesta, elokuvapoliitikasta ja tähtitieteestä.

Tutun kuuloisia kursseja, näin kevään 2020 kurssiohjelmankin näkökulmasta. Paljon on toki muuttunutkin. Esimerkiksi ammatillista koulutusta ei työväenopistostassa nykyisin tarjota.

Jos lukuvuoden 1974 – 1975 tarjontaa tarkastelee muidenkin kuin maanantai-iltojen osalta, löytyy kursseista paljon myös ajan ilmiöitä, jotka ovat nykyohjelmasta tippuneet jo aikoja sitten. Enää ei opiskella nopeaa lukemista, maataloutta, kansantanhua, esperantoa, AY-tietoa tai järjestöoppia, radio- ja tv-tekniikkaa, radioamatööritoimintaa, elokuvakoneen hoitamista tai tutustuta naapuriimme Neuvostoliittoon. Liukkaan kelin ajo-opetuskin on siirtynyt kokonaan autokoulujen toiminnaksi.

Nykypäivään verrattuna opetustoiminta oli 1970-luvun puolivälissä varsin hajallaan. Työväenopiston toimintaa järjestettiin paitsi Karkkilassa, myös Ikkalassa ja eri puolilla Pusulaa. Karkkilassakin toimintaa järjestettiin keskusta-alueen lisäksi Ahmoolla, Haavistossa, Siikalassa, Tuorilassa, Rautamäessä, Vattolassa ja Vuotinaisissa. Nykytilanne on hyvin toisenlainen ja lähes kaikki opetus on keskittynyt keskustan alueelle.

Ajankohtaiset asiat näkyvät kansalaisopistojen kurssiohjelmissa. Joogabuumin myötä Karkkilassakin opiskeltiin suolentyhjennystä ja avoimen yliopiston mahdollisuuksien avauduttua Karkkilaankin saatiin monta uutta yliopisto-opiskelijaa. Nyt kuluvan lukuvuoden ohjelmassa Fascia Method -kurssi täyttyi nopeasti ja suomen kielen opiskelun merkitys on aivan uudenlaisessa asemassa kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten.

Eri vuosien opinto-ohjelmia kuvasi Kirsi Tuomola.

Kurssiohjelman kokoaminen on melkoista tasapainoilua. Samaan aikaan on turvattava jatkuvuus ja huolehdittava siitä, että olemassaolevalla toiminnalla on mahdollisuus kehittyä edelleen. Kuitenkin ohjelmaan on hyvä saada aina jotain uutta, aikaansa seuraavaa toimintaa. Tunteja ei kuitenkaan ole jaossa rajattomasti, joten linjauksia pitää tehdä tarkkaan pohdintaa ja riskinottoa yhdistellen.

Jalat maassa, mutta pää pilvissä, katse suunnattuna kaikkiin suuntiin. Ei ihan helppo tehtävä. Vanhat opinto-ohjelmat kuitenkin todistavat, että haastavassa työssä on ansiokkaasti onnistuttu, jo 95 vuotta. Mielelläni olisin osallistunut esimerkiksi nopean lukemisen kurssille ja niin varmasti moni tekikin.

Mikä on ollut sinun suosikkikurssisi vuosien aikana?

Karkkilan työväenopistossa alkaa 95-vuotisjuhlavuoden opetuskausi tänään. Ensimmäisenä juhlavuoden aloittavat ikäihmisten joogaryhmät, posliininmaalaajat ja elämänkaaren musiikkiryhmä, ja iltapäivällä toiminta jatkuu vilkkaasti kuntosalilla, päiväkäsityöryhmässä, harmonikansoiton tunneilla, verhoiluryhmässä, sukututukimuksen ryhmässä, ukuleleorkesterissa ja liikuntaryhmissä. Vuosi käynnistyy siis vauhdilla, ihan niinkuin kuuluukin.

Vaikka 95 vuotta on muuttanut kansalaisopistotoimintaa paljonkin, on perusperiaate pysynyt termien päivittymistä lukuunottamatta samana. Ensimmäisen ohjesäännön mukaan opiston tarkoituksena oli siveellisen ja tiedollisen valistuksen levittäminen. Miten tätä sitten on vuosien ja vuosikymmenten aikana tehty, se on riippunut ajasta paljonkin.

Jos osallistujamääriä seurataan, on yksittäinen suosikkikurssi viimeisten lukuvuosien aikana ollut Karkkila tutuksi -sarja, jossa tutustutaan erilaisten vierailukäyntien muodossa paikkakunnan erilaisiin paikkoihin ja toimijoihin. Ihan koko totuutta osallistujamäärien seuraaminen ei kuitenkaan kerro. Karkkila tutuksi -vierailukäynneille ei ole määritelty maksimiosallistujamäärää, ja lukuvuoden aikana väkeä onkin mukana kaiken kaikkiaan paljon. Lähes kaikilla muilla kursseilla sensijaan rajoitetaan osallistujien määrää ihan opetustoiminnan luonteen sekä tilojenkin vuoksi. Yhtenä suosikkiuden määritelmänä voisikin pitää sitä, että kurssi pysyy opetusohjelmassa mukana vuosia ja vuosikymmeniä. Siitä näkökulmasta suosikkikurssi voisi löytyä niin kädentaitojen, kirjoittamisen, kielten, musiikin kuin liikunnankin kurssitarjonnasta.

Myös ajan ilmiöt näkyvät kansalaisopiston kurssitarjonnassa. Näistä on esimerkkejä nykyisessäkin ohjelmassa, ja kuluvan lukuvuoden aikana tutustutaan esimerkiksi villiyrtteihin, fascia methodiin, yhdenvertaisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Karkkilassakin on nähty itämaisen tanssin suosio, joogaryhmien kasvu ja avoimen yliopiston kehittyminen. Klassisen musiikin ohelle on tullut kevyen musiikin opetusta, ikäihmisten yliopiston kehitystyö on kantautunut tännekin, kestävän kehityksen ajatukset on nostettu näkyville kädentaitojen kursseilla ja luentotarjonta on seuraillut ajankohtaisia teemoja.

Karkkilan Seudun arkistosta löytynyt kuva on kuvattu työväenopiston grafiikkakurssilla jo joitakin vuosikymmeniä sitten.
Syksyllä 2019 kehitysvammaisten kuvataidepiirin grafiikkatyöskentelyyn osallistuivat myös työväenopiston kulttuurikaverikurssilaiset.

Vapaan sivistystyön ihanuuksia onkin se, että pitkistä perinteistä huolimatta toiminta on säilyttänyt notkeutensa ja ketteryytensä. Uusiin haasteisiin ja ilmiöihin voidaan reagoida nopeallakin aikataululla, mutta silti voidaan panostaa kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Nämä molemmat näkökulmat ovatkin tärkeitä ja arvokkaita toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa – eivätkä myöskään sulje toisiaan pois.

Mikä on ollut sinun suosikkikurssisi vuosien aikana?

Eläköön elinikäinen oppiminen!

Tällä viikolla julkaistiin tuoreimman Pisa-tutkimuksen tulokset. Suomalaisten lukutaito on edelleen maailman kärkeä, mutta samaan aikaan keskinäiset erot ja ovat kasvussa. Koulutus onkin ollut itsenäisen Suomen tukipilari ja sen vaikutukset näkyvät Pisa-tutkimusten tuloksissakin vuosi toisensa jälkeen.

Sen lisäksi, että meillä on oppivelvollisuus, meillä on myös ajatus ja vahva toimintamalli elinikäisestä oppimisesta. Kun perjantaina 6.12. juhlistetaan 102-vuotiasta Suomea, voisi hyvin nostaa maljan myös 120-vuotiaalle kansalaisopistotoiminnalle tai 100-vuotiaalle kansalaisopistojen liiton toiminnalle. Emmekä me Karkkilassakaan ihan perässä tässä tulla, jos jo kuukauden päästä juhlimme 95-vuotiasta Karkkilan työväenopistoa. Meidänkin oppilaitoksemme on siis lähes koko itsenäisen Suomen historian ajan ollut osaltaan mukana rakentamassa maatamme.

Mitä se elinikäinen oppiminen sitten tuo tullessaan? Tietoa, taitoa, sosiaalista pääomaa, hyvinvointia ja hyvää elämää, ainakin. Jyri Mannisen tekemän tutkimuksen mukaan (2018) merkitysten vaikutus näkyy myös kuntatasolla. Tutkimuksessa kansalaisopistotoiminnan vaikutuksia arvioidaankin kurssien vahvistaman identiteettipääoman, osaamispääoman, terveyspääoman ja sosiaalisen pääoman näkökulmista.

Mutta koska tämän kaiken käsittäminen rahalla pyörivässä maailmassa on usein toissijaista, on Manninen tutkimuksessaan muuttanut toiminnan merkityksen myös luvuiksi:
” Seurantatutkimuksen mukaan kansalaisopiston aikuisopiskelijat käyttävät vähemmän sote-palveluita kuin väestö keskimäärin. Tutkimuksessa mukana olleiden joensuulaisten aikuisopiskelijoiden sote-kulut ovat vain 464 € / henkilö, kun ne ovat väestöllä keskimäärin 1 049 € / henkilö. Nämä opiskelijat ovat siis “puolet edullisempia kuntalaisia” näiden sote-palveluiden käytöstä aiheutuvien kulujen suhteen. “

On yhtä aikaa lohdullista nähdä merkitys myös vertailukelpoisina lukuina kuin myös surullista joutua perustelemaan hyväksi ymmärrettyä toimintaa itselleen vähän vieraalla tavalla. Eurot kuitenkin puhuvat puolestaan ja ovat kansalaisopistotoiminnan puolella. Ja sen me kentällä työskentelevät toki tiesimme.

Nostetaan siis malja, Suomelle, koulutukselle ja elinikäiselle oppimiselle! Sen me kaikki ansaitsemme!

Opistotalolla pöytä oli koreana 4.12.2019, kun suomen kielen aamukahviryhmä ja päiväkäsityön ryhmä kahvittelivat syyskauden viimeisen kurssipäivän kunniaksi. Juhlapöytää kuvasi Kirsi Tuomola.

Pisa-tutkimusten yhteenvedosta voi lukea esimerkiksi Ylen uutisivulta:
https://yle.fi/uutiset/3-11092248
Jyri Mannisen tutkimuksesta voi lukea esimerkiksi Kansalaiopistojen liiton sivuilta: https://kansalaisopistojenliitto.fi/blog/tutkimus-kansalaisopisto-vahvistaa-hyvinvointia-ja-osaamista-seka-tuottaa-edullisia-kuntalaisia/